0 tuotetta 0 Avaa ostoskori | Kassalle
Kuva
Tuotteen nimi
Määrä Hinta
Ostoskori on tyhjä
0 tuotetta, yhteensä 0
 
Rajoita haku vain tuotenimiin
Vaasan Eläinkeskus Oy
Pitkäkatu 28-30
65100 VAASA
puh. (06) 3616700
fax. (06) 3616710
email: info@vaasanelainkeskus.fi

Aukioloajat
Arkisin: 10 - 18
Lauantaisin: 10 - 14

Kaksipistekääpiöahven

Apistogramma hippolytae

Kun keskiseltä Amazonilta, Rio Negro-joesta ja Manacapuru-järvestä yhtäkkiä yllättäen tulee markkinoille "uusi" kalalaji asian pitäisi herättää hämmennystä kaikissa akvaarioharrastajissa. Juuri nämä seudut ovat niitä paikkoja joissa on kalastettu jo vuosikymmeniä, paikkoja joista on jopa epäilty että lajeja olisi kadonnut koska pyynti on ollut niin ahkeraa. Ja yllättäen näiltä seuduilta tulee mitä erinomaisin akvaarioon soveltuva laji. Helppohoitoinen, sopivan kokoinen ja ennenkaikkea luonteeltaan sellainen että se sopii seura-akvaarioon muiden joukkoon.

Selitys voi ainoastaan olla se että tämä kaksipistekääpiöahven on väritykseltään sellainen ettei se ole kiinnostanut pyytäjiä sen paremmin kuin harrastajia. Laji keksittiin vasta 1980 ja ruotsalainen kirjoahventutkija Sven Kullander kuvasi sen 1982 jolloin se sai tieteellisen nimensä Apistogramma hippolytae. Nimi on oikeastaan Kullanderin keksimä sanaleikki. Kreikan mytologiassa Hippolyte oli Amazonin kuningatar ja 1800-luvulla kun Manauksen kaupunki Amazoniassa eli kukoistuskauttaan sitä kutsuttiin Amazonin kuningattareksi. Ja tämän kääpiökirjoahvenen kotiseutu on aivan Manuksen lähituntumassa .Näitä kaloja on varmasti esiintynyt kaupungin kalanviejien lähetyksissä jo vuosikymmeniä. Siksi lajinimi hippolytae - Amazonin kuningatar.

Kaikki kaksitäpläkirjoahvenen esiintymisalueet ovat niin kutsuttua mustaa vettä. Vesi on tummaa aivan kuin vahva tee, se on erittäin pehmeää ja lämpötila kohoaa tavallisesti tuonne 29 asteen paikkeille. Veden Ph-arvo on normaalisti 6 ja 7 välillä mutta saattaa paikoin olla jopa alle kuuden. Veden tummuudesta johtuen siinä eivät viihdy mitkään vesikasvit, valoa ei riitä pohjalle edes matalimmissa kohdissa.

Kotona näitä kääpiöahvenia tulisi pitää happamessa ja pehmeässä vedessä. Vesikasveja voi kuitenkin menestyksellä käyttää niiden akvaariossa. On jopa suositeltavaa että akvaariossa on tiheä ja runsas kasvusto jolloin kalat tuntevat olonsa turvalliseksi. Nämä kääpiökirjoahvenet sopeutuvat hyvin muiden rauhallisten lajien joukkoon ja tetrat ja pienet monnit ovat erinomaisia seuralaisia. Näiden kalojen kotivesien rantamilla on runsaasti risuja ja lehtiä pohjalla joten akvaarion sisustuksessa kannattaa myös käyttää juurakoita ja kiviä jotka yhdessä muodostavat koloja ja piilopaikkoja.

Tärkeintä kaksipistekirjoahvenen pidossa on muistaa ettei sen kotivesissä ole nitraattia juuri milloinkaan sellaisia määriä että ne olisivat mitattavissa. Akvaario-oloissa on myös pidettävä huolta veden laadusta ja sen tekee parhaiten vaihtamalla kerran viikossa neljänneksen akvaarion vedestä.

Kääpiökirjoahventen joukossa tämä laji kuuluu niihin helpoimpiin mitä tulee lisääntymiseen akvaario-oloissa. Kunhan se on mukavissa oloissa ja sopivassa seurassa ja sen ruokavalio on monipuolinen ja vaihteleva niin kohta pari löytää toisensa. Kalat laskevat mätimunansa piiloon jonnekin koloon tai vaikkapa kukkaruukkuun ja äiti aloittaa tarkan vartioinnin. Ensimmäinen merkki että jotain on tapahtunut onkin naaraan kellertävä väritys ja tarkka vartiointi, kukaan ei saa tulla pesäkolon lähettyville. Onnellinen isä kiertää vähän laajemmin kolon ympäristöä ja tekee kaikille uteliaille selväksi ettei sinne ole menemistä. Noin neljän päivän kuluttua poikaset ovat kuoriutuneet ja kun vielä toiset neljä päivää ovat kuluneet onnellinen äiti tuo poikueen ulos uimaan. Vanhempien tarkassa vartioinnissa poikue saa sitten kierrellä akvaariota etsien jotakin suuhun pantavaa. Tämä on akvaarioharrastajalle sitä antoisinta aikaa. Vanhempien huolenpito ja poikueen seikkailut ovat jännittävää katsottavaa. Poikasia saattaa kerralla syntyä noin sata mutta parhaimmillaan on vanhempien hoivattavana jopa kaksisataa poikasta. Jos akvaario-olot ovat turvalliset mutta muita kaloja on sopivasti niin että emokaloilla riittää vartioimista niin poikueesta saattaa hyvällä ruokinnalla selviytyä lähes koko joukko.

Ensimmäiseksi ruuaksi uimaan lähteneille poikasille kannattaa tarjota vasta kuotiutuneita artemian toukkia. Niillä kasvu lähtee alkuun niin että jo viikon kuluttua maistuvat vaikkapa tavalliset hyvälaatuiset hiutaleruuat. Koska vanhemmat eivät ole ruuan suhteen nirsoja eivät poikasetkaan nirsoile kunhan kokoa on tullut sen verran että hiutaleet menevät suuhun. Kaksipistekirjoahvenet ovat hyviä vanhempia ja poikue voikin kulkea samassa akvaariossa vanhempiensa kanssa aivan aikuiseksi saakka jos tilat vain riittävät. Ahtaasta akvaariosta on poikue kyllä syytä siirtää muualle kasvamaan mutta silloin on tietenkin vaarana että vanhemmat aloittavat uuden poikueen kasvattamisen hetimiten.

Tämä kääpiökirjoahvenlaji on kuitenkin niin harvinainen vieras ettei poikasia varmasti tule liikaa meidän markkinoille. Laji on erinomainen seura-akvaarion puuhakas kirjoahven ja monien mielestä tylsähkön värityksen korvaa moninverroin kalojen mielenkiintoiset tavat ja helppohoitoisuus.

Jos jossakin liikkeessä yllättäin löytyy pieni joukko kaksipistekirjoahvenia niin kannatta tarttua tilaisuuteen ja hankkia niitä heti vaikka kaksi paria tai kaksi koirasta ja kolme tai neljä naarasta. Sellainen hankinta on varmasti hintansa väärtti.

© Tor Kreutzman
(artikkeli julkaistu aikaisemmin ELÄINMAAILMA-lehdessä)

Kiitos tilauksesta!

Takaisin ylös